Linja-autonkuljettaja Janne Tammisalo, 29, on jo kolme kertaa ollut kuljettamassa pakolaisia turvaan Ukrainasta

– Jos saisi tehtyä jotain hyvää, perustelee Tammisalo auttamishaluaan.

TEKSTI

Sini Silvàn

KUVAT

Janne Tammisalo

JULKAISTU

18.4.2022

Ensin elettiin koronaelämää, sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tuusulalainen linja-autonkuljettaja Janne Tammisalo halusi toimia ja auttaa:

– Jos saisi joskus elämässään tehtyä jotain hyvää. Sympatia ukrainalaisia kohtaan lähtee Suomen Venäjä-historiasta. Olen kuullut sotajuttuja isovanhemmilta.

Tammisalon kiinnostus heräsi heti, kun hän kuuli, että humanitäärisiä avustusmatkoja järjestetään. Hän oli valmis lähtemään matkaan ilman erillistä palkkaa, jos vain pystyy ja omat työt joustavat. Ensimmäinen tuttavaporukan suunnittelema avustusmatka peruuntui. Sen jälkeen Tammisalo otti itse yhteyttä Timo Kangastiehen.

– Yksi perjantaiaamu sitten kello kahdeksalta soitettiin, että lähdetkö kolmen jälkeen laivaan. Se tuli aika äkkiä se tilanne.

Työnantajalta löytyi tuki reissulle

Tammisalon työnantaja, Nobina, on ollut valmis tukemaan asiaa osaltaan. Työnantaja lupasi pekkasvapaita niille, jotka lähtevät pikaisellakin varoitusajalla Ukrainan kuljetuksiin. Tämä toimi myös Tammisalon kohdalla. Nobina on tukenut Ukrainaa myös 50 000 euron rahalahjoituksella Punaiselle Ristille.

– Iso kiitos kuuluu työnantajalle tässä suhteessa.

Ensimmäisellä reissulla Tammisalo kävi Ukrainan rajalla. Menomatkalla kyydissä oli lahjoitustavaraa. Kun tavarat oli luovutettu, otettiin kyytiin pakolaisia ja lähdettiin takaisin.

– Monet olivat saattaneet kävellä useita kymmeniä kilometrejä rajalle. He olivat hyvin huojentuneita päästessään turvaan.

Toisella kerralla ajettiin Ukrainan Lviviin eli rajalta vielä puolentoista tunnin matka sisämaahan. Silloin sota tuli lähelle.

– Kun lähdettiin, niin pamahti, rupesi lisää paukkumaan, kun oltiin jo matkalla. Kyllähän se vähän hämmensi. Paikalliset taas eivät oikein reagoineet, he ovat turtuneet tilanteeseen.

Menomatkalla Ukrainaan vietiin erilaisia tarvikkeita. Yhtenä kohteena oli orpokoti Lvivissä. Kuvassa kuormaa puretaan orpokodin edustalla.

Fyysisesti ja henkisesti vaativaa matkantekoa

– Ovathan nuo raskaita ja pitkiä reissuja. Eivät todellakaan sovi kaikille kuljettajille, varsinkaan, mikäli et yhtään pysty nukkumaan linja-autossa. Sillä mikäli et aja, niin lepäät, Tammisalo kertoo.

Nämä eivät ole niitä matkoja, joiden aikana päästään hotelliin nukkumaan ja suihkuun. Pakolaisia on otettu kyytiin Ukrainan Lvivistä sekä rajalta. Osa on kuljetettu Puolaan, osa Suomeen. Myös Varsovasta on otettu pakolaisia jatkamaan matkaa kohti Suomea.

Matkat on organisoitu ennakkoon hyvin eli tiedetään, ketä kyytiin tulee ja minne heidät kuljetetaan. Tarkastukset ovat nyt todella tarkkoja, koska ihmisten hätätilaa käytetään hyväksi, tilanteeseen liittyy ihmiskaupan riskejä.

– Ukrainan ja Puolan rajalla tarkastuksissa saattaa mennä helposti kuudesta kahdeksaan tuntia. Kuka tahansa ei pysty pakolaisia hakemaan, vaan vastaanottokeskukset tai vastaavat tahot luovuttavat heitä vain tunnistetuille ja luotettaville järjestöille. Rajoilla kirjataan ja rekisteröidään myös kuljettajien tiedot.

Pakolaiset ovat hyvin kiitollisia

Paluumatkalla autot ovat olleet täynnä hyvin huojentuneen oloisia ukrainalaisia. He ovat myös hyvin kiitollisia saamastaan avusta.

– Lapsilla riittää virtaa. Äideistä näkee, miten tunteet ovat pinnassa. He ovat ihan kantokyvyn sietorajoilla. He ovat pohtineet, koska pääsevät kotiin, onko edes kotia? Se on ihan järkyttävää. Ei sitä pysty puhtaalla ihmisjärjellä käsittämään.

Tammisalo itse on saanut myönteistä palautetta siitä, että hän on halunnut ja uskaltanut lähteä auttamaan.

– On tullut myös yksityisviestejä, että voiko jotenkin tukea ja auttaa reissua. On itseäkin yllättänyt tuolla reissun päälläkin, miten paljon ihmiset haluavat auttaa. Varsinkin, kun lapset ovat kyseessä, se lisää sitä auttamisen halua.